Dopinglinkki

Tutkijan huomioita

Kirjoittaja:
Julkaistu: 19.08.2010

Tutkimushanke joka kantaa nimeä ”Doping suomalaisessa liikuntakulttuurissa” alkaa lähestyä puolimatkan krouvia. Tarkoituksena on saada yksiin kansiin kattava kuvaus dopingin käytöstä kilpaurheilun ulkopuolella. Olemme liikkeellä monella rintamalla ja aineistoa onkin kertynyt jo vino pino.

Aineiston ydin ovat haastattelut, Dopinglinkkiin lähetyt kysymykset, nettikeskustelut ja poliisin tietokantojen dopingia koskevat dokumentit. Näiden lisäksi THL:n päihteitä käsittelevään väestökyselyyn (N=4250) on liitetty kysymyksiä dopingista. Aineiston keruu on ollut kiinnostava prosessi, joka on tuottanut havaintoja ”kuntodopingin” käytöstä ja käyttäjistä.

Voi kai melko syvällä rintaäänellä sanoa, että kyseessä on lähes kartoittamaton tutkimuskohde. Tuuli Salospohja on lisurissaan pyyhkäissyt teemaa, mutta edelleen tietomme kuntodopingista ja sen paikasta ovat vähäisiä. Nyt meneillään oleva tutkimushanke luotaa sekä makro- että mikrotasolla ilmiötä.

Aineiston keruussa ehkä yllättävintä on ollut se, että käyttäjien suhde dopingiin on hyvin ambivalenssi. Samanaikaisesti kuin nettikeskusteluissa puhutaan avoimesti käytöstä, on anonyymien haastateltavien saaminen todella vaikeaa. Syntyy kuva, että kuntodopingin käyttäjät ovat saaneet olla, ja haluavat jatkossakin olla, täysin varjossa julkiselta keskustelulta ja katseelta.

Yksilön kannalta käyttäytyminen on luonnollinen ja rationaalinen reaktio. Sen sijaan ajatus ”vapaasta” hääräämisestä jollakin yhteiskunnan harmaalla alueella on illuusio. Opetusministeriö rahoittaa kahta isompaa hanketta, joiden kärkenä on juuri kuntodoping. Nyt, siis juuri nyt, luodaan tutkimusten kautta puhetapoja, jotka varmasti tulevat saamaan ison paikan julkisessa keskustelussa ja ihmisten mielissä. Tästä näkökulmasta käyttäjien ääni tulisi kuulua tutkimushankkeissa vahvana. Toki molemmissa hankkeissa on tehty haastatteluja, suuriakin määriä, mutta kova on ollut tahkoaminen niiden saamiseksi.

Vaikuttaa siltä, että ainakin netissä vallitsee käsitys tutkijoista stigmaleimasimina: tutkimus leimaa kuntodopingin ja luo käyttäjistä kuvan 100-kertaisia ainemääriä piikittävinä monstereina. Tämä käsitys on ymmärrettävä, sillä julkisessa keskustelussa ja lääketieteen piirissä tehdyt puheenvuorot pitävät sisällään vahvan terveyspoliittisen agendan.

Yhteiskuntatieteilijöiden tekemää kuntodopingin paikkaa etsivää tutkimusta ei osata erottaa aiemmista lääketieteellisistä puheenvuoroista. Näin ollen mekin kannamme mukanamme merkityksiä ja ennakkoluuloja, jotka sekoittuvat aiempiin epäluuloihin.

Erään nettisivuston pitäjä muistutti minua siitä, että saan käsiini vain ”väärää” tietoa muilta ”asiantuntijoilta”. Vastasin, että huumekeskusteluun termin viihdekäyttö tuoneena, olen koulutettu tunnistamaan erilaisia puhetapoja ja tulkitsemaan todellisuutta avoimin silmin. Kyseisessä sähköpostin vaihdossa myös kiteytyi edellä mainittu käsitys stigmaleimasimesta. Henkilö kertoi minun saavan muualta vain väärää tietoa, mutta oli valmis jakamaan ”oikeaa” tietoa vain rahaa vastaan! Tällainen ”oikean” tiedon intressi on vähintäänkin arveluttava.

Näkymättömyyden lumo ja kiro

Koska ministeri Stefan Wallin on nostanut erääksi ministerikautensa teemoista dopingin, väistyy savuverho kuntodopingin päältä väistämättä. Käyttäjät eivät tästä ilahdu, mutta pitkässä juoksussa tutkimus tuottaa etuja kaikille.

Nyt kuntodopingin käyttäjät ovat saaneet toimia ilman huomiota. Suurelle osalle käyttäjistä tämä positio vaikuttaa olevan mieleinen. Julkisuus, viranomaiset tai moraalivahdit eivät ole kiusaamassa käyttäjiä. Omaa kehoaan voi muokata ilman sen kummempaa hälyä. Tämä ajatus on heijastunut myös haastatteluissa. Yksittäisen käyttäjän kuntodopingista tietää vain muutaman vertainen ja muilta asia salataan.

Tässä piilee eräs kiinnostava näkökulma. Vaikka dopingaineiden käyttö tai hallussapito ei ole kriminalisoitua, salataan asia muilta. Tulkitsen asiaa kahdella tavalla. Ensinnäkin dopingin käyttäjistä monet kokevat epävarmuutta suhteessa ystävien, tuttavien ja yhteiskunnan suhtautumiseen. Kuntodopingin paikka suomalaisessa yhteiskunnassa on epäselvä ja ulkoiset reaktiot pelottavat.

Toiseksi käyttäjät eivät myöskään omaa yhtenäistä suhdetta omaan käyttöönsä. Liikutaan alueella, jossa oma moraali, terveys ja eettiset kysymykset askarruttavat. käyttäjien oma suhde käyttöön vaikuttaa siis olevan ristiriitainen. Toisaalta nähdään vapaudeksi tehdä omalle keholleen mitä haluaa, mutta vastapoolina on toiminta harmaalla, epämääräisellä alueella, vajavaisin tiedoin ja orastava pelko mahdollisista terveyshaitoista.

Tutkimuksen kautta on mahdollista tavoittaa kuntodoping ilmiönä siten, että tulokset palvelevat kaikkia tahoja. Käyttäjät saavat äänensä kuuluviin ja heidän paikkansa yhteiskunnallisessa keskustelussa löytyy jostakin muualta kuin 100-kertaisten annosten synkästä varjoista.

Toisaalta yhteiskunta voi helpommin reagoida esimerkiksi Dopinglinkin kaltaisin palveluin käyttäjien tarpeisiin. Uskon tutkimuksen tuottavan myös paljon yleistä tietoa siitä, kuinka kuntodoping linkittyy tähän aikaan. Medikalisaatio, suorituskeskeisyys, estetiikka, alakulttuurit ja muut tähän aikaan liittyvät ilmiöt kutoutuvat osaksi kuntodopingia. Kysymys ei ole oikeasta tai väärästä – hyvästä tai pahasta – vaan jonkin ilmiön ymmärtämisestä.

Kommentoi:

Tiedot






(Paina esikatselunappia, jotta voit lähettää kommentin.)

© Dopinglinkki / A-klinikkasäätiö. Design: Hahmo Design Oy